Kansainvälisen henkilön verotus
Ihmisten lisääntynyt liikkuvuus aiheuttaa yhä useammin tilanteita, joissa tietyn maan kansalainen asuu pysyvästi toisessa maassa ja saa tuloja yhdestä tai useammasta valtiosta. Henkilön verotuksen kannalta suurimmiksi kysymyksiksi nousevat tällöin, millä valtio(i)lla on oikeus verottaa mitäkin tuloja, kuinka paljon ja onko valtioilla velvollisuutta kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen. Jos asiaan ei perehdytä, henkilö saattaa jättää epähuomiossa tuloja ilmoittamatta tai päätyä maksamaan samasta tulosta veroa useampaan valtioon.
Paras tapa välttää ulkomaille tai Suomeen muuton verotukselliset haasteet on muuton suunnittelu ja usein myös ennakollinen keskustelu asiantuntijan kanssa. Suomen verotuksessa on ratkaistava, onko henkilö Suomessa yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen ja tuleeko verotukseen soveltaa Suomen ja toisen valtion välistä verosopimusta. Yleinen verovelvollisuus tarkoittaa sitä, että henkilö on lähtökohtaisesti velvollinen ilmoittamaan sekä Suomesta että ulkomailta saamansa tulot ja maksamaan niistä veroa Suomeen. Rajoitetusti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa vain Suomesta saamistaan tuloista.
Merkityksellisiä tekijöitä henkilön verostatuksen selvittämisessä voivat olla esimerkiksi henkilön oleskelupäivät kussakin valtiossa, käytössä olevien asuntojen sijainnit, perheen asuinpaikka ja työskentelyvaltio. Myös työnantajan on oltava tarkkana kansainvälisissä tilanteissa, sillä työntekijän verostatus vaikuttaa muun muassa siihen, tuleeko työnantajan suorittaa palkasta lähdevero vai tehdä siitä ennakonpidätys.
Suomen yleistä/rajoitettua verovelvollisuutta koskevat tuloverolain säännökset ovat tulkinnanvaraisia ja aiheeseen liittyvä verotuskäytäntö kirjavaa. Asiaa ei helpota se, että eri valtioilla voi olla hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia verotuskäytäntöjä. Veroasiantuntijan apua voi tarvita esimerkiksi yhtiö, jolla on ulkomaisia työntekijöitä.
Kirjoittaja on toiminut asiantuntijana kansainvälisissä verotustilanteissa usean vuoden ajan.
